Isojärven kansallispuisto on perustettu vuonna 1981 ja kuuluu vielä kehitettäviin puistoihin. Metsien talouskäytön jäljet voi erottaa monin paikoin. Kansallispuistoon kannattaa tutustua Kalalahdesta lähtevää polkuverkostoa hyödyntäen. Puistoon voi tehdä koko päivän patikkaretkiä tai ajaa opastuskeskukseen (puiston eteläreunalla) omalla autolla.
Kansallispuiston nähtävyyksiä ovat:
-
‣Huhtalan entisöity torppa ja sen pihapiiri
-
‣latokuusikko, jossa erityisen vanhaa metsää
-
‣luontopolku Lortikanvuoren ympärillä
-
‣lähiseudun korkein paikka (Vahtervuori, 218 m meren pinnan yläpuolella)
-
‣majavien aikaansaama järvi Kalalahdessa
-
‣majavan aikaansaamiin muutoksiin luonnossa törmää kaikkialla puistossa, hyvällä onnella majavan saattaa nähdä
-
‣puistossa pesii harvinaisia lintuja (mm. harmaapäätikka ja pikkusieppo)
Kalapirtin rakensi Ryysälän nuottakunta vuonna 1833. Nuottakunnan ytimen muodostivat Kuhmoisten talot, jotka lähettivät renkinsä syksyllä Isojärvelle muikkuja pyytämään. Nykyään kalapirtti on museo. Vaikka Kalapirtti on kansallispuiston rajojen sisäpuolella, sen ylläpidosta huolehtii Luutsaaren kalapirtin kannatusyhdistys. Kannatusyhdistys on myös julkaissut kalapirtistä kirjan, joka löytyy molemmilta mökeiltä.
Luutsaaressa asuttiin vakituisesti 1980-luvulle saakka. Luutsaaren talon pihapiiristä löytyy runsaasti harvinaisia kulttuuriperäisiä niittykasveja, joiden kantoja Metsähallitus suojelee tuomalla alueelle lampaita vuosittain. Tila kuuluu kansallispuistoon.
Luutsaaren erikoinen nimi voi viitata paikalliseen legendaan, jonka mukaan isonvihan aikaan Luutsaareen on haudattu venäläisten härkävankkureiden ajureiden ruumiit:
”Hirmupohjassa hirmuteot tehtiin,
haavoittuneet Kuolemansaareen vietiin,
luut Luutsaareen haudattiin,
Ilomäessä ilot pidettiin.